Muita muistovärssyjä

Aurinko laskee,

jo pitenee varjot,

aika on eron ja jäähyväisten.

Poissa on ystävä kallehin.

(Kari Rydman)

En voi sua syleillä, en edes puhua,

kosketella kasvojasi käsin sähköisin.

Mutta aina kun näet meren yllä sumua,

muista, että se on silmistäni lähtöisin.

(Aulikki Oksanen)

Me emme itke niitä päiviä,

jotka ovat myötäsi menneet,

vaan olemme onnellisia,

että ne päivät ovat olleet.

Jokainen eron hetki voi olla viimeinen,

jokainen hyvästijättö ikuinen.

Joku elää elämänsä päivän kerrallaan,

toinen koko elämänsä yhtenä päivänä,

kolmas taas koko elämänsä samaa päivää.

Sinä elät joka päivä, sydämissämme.

Jäi jälkeesi kaipuu,

jäi sanaton suru.

Kuolema ei ole runo.

Se on kolmesataa metriä

loivaa ylämäkeä, rautaportista sisään,

hiekkakäytävää, ja sitten vasemmalle.

Sen osaisi unissaan, sen osaa,

avuttomuuden, joka palaa kynttilänliekillä.

(Juha Vakkuri)

Luotamme olet poissa,

mutta et sydämistämme.

Me elämme rakastaessamme,

kun toisen ihmisen elämä

koskettaa meitäkin,

kun olemme vastuussa ja osallistumme.

Me elämme rakastaessamme ja

luodessamme, toivoessamme,

kärsiessämme ja iloitessamme.

Jos vaalit elämää itsessäsi,

annat sen muillekin.

Jos annat sen muille,

se palautuu takaisin itsellesi,

sillä elämä, kuten rakkauskaan ei voi

kukoistaa oman kynnyksensä sisäpuolella,

vaan uusiutuu antaessaan itsensä pois.

Elämä kasvaa sitä mukaa kuin sitä

kulutetaan.

(Frederick Buechner)

Me emme mene taivaisiin,

me emme mene maan multiin,

vaan muutamme rakkaittemme sydämiin

ja katsomme sieltä maailmaa.

On ikävää, jota ei voi ilmaista.

Murheeseen on kätketty

toivo tulevista päivistä.

Nyt on laiva tullut ja Sinun täytyy lähteä,

ja meidän rakkautemme ei voi sitoa Sinua,

eikä tuskamme pidättää Sinua.

(Kahlil Gibran)

Paljotkin sanat menettävät voimansa.

Parempi pysytellä siinä,

mikä on sydämessä.

Silmät alasluotuina,

ripsillä kyyneleet -

suru ikimuistoinen

etten mistään löydä

lohdutuksen sanaa.

(Lassi Nummi)

Syliini painoin,

hellästi saatoin.

Kättäsi puristin,

silmäsi suljin.

Rakkaani,

olet aina sydämessäni.

Tule luoksemme unissa illoin,

kun ikävä meillä on.

Pidä kädestä meitä silloin,

kun kaipuu on lohduton.

Unen purppurasiltaa pitkin luokseni tule,

kun kaipuu on lohduton.

Pidä kädestä kiinni silloin,

kun minulla vaikeaa on.

- Ja luokses kun tulen

- milloin?

Ole minua vastassa silloin.

Älä salpaa surua luotasi,

kun kaarisiltaa teet;

ei mikään kimalla kauniimmin

kuin puhtaat kyyneleet.

Tulen muistamaan sinut aina.

Jäit asumaan sydämeen.

Ja surunkin keskellä toivon,

me tapaamme uudelleen.

Illassa säihkyy jo aamu,

sädehtii päättymätön päivä.

Elämässä on pakko luopua

sekä vähästä että paljosta.

Mutta lopuksi on jäljellä

vain jäähyväiset.

Näkemiin, rakkaani

maailman tuuliin

Rakkaani näkemiin,

lennäthän uniini.

Hautaan sinut muistojen metsiin

ja peitän tähtisumuihin.

Kun sinä astut läpi vuosisatojen.

Piirrän nimes vuorenhuippuihin

ja kerron muuttolinnuille.

Enkä viereltäni löydä sinua.

Näkemiin rakkaani

viimeiseen aamuun

rakkaani näkemiin,

hiljaisille niityille.

Ei ole olemassa muureja

On vain siltoja

Ei ole olemassa

suljettuja ovia

On vain portteja

joiden läpi kuljetaan

säihkyvin silmin

huulilla varjoja syvempi hymy

kohti paikkaa

missä virrat kohtaavat

kuin janoavat suut.

Älä unohda silmää kyyneltyvää,

älä sydäntä kaipaavaa.

Sillä merikin myrskyinen levätä saa,

mutta kaipaava sydän ei milloinkaan.