Luopumisen ja lohdutuksen muistovärssyt
Hautaustoimisto Pietét - Helsinki & Espoo
Sinä odotit kevättä, kesää uutta,
sen valoa, lämpöä, suloisuutta.
Sait kauneimman, ihanan uuden maan.
Jäimme Sinua kyynelin kaipaamaan.
On raskasta luopua rakkaimmastaan,
vaikka tietää: hetkeksi ainoastaan.
Ei mikään voi kuolla, ei kukat, ei tuuli,
ei rakkaus kuolla voi.
Ohi polku vain kulkee ja kukat jää taakse
ja muualla tuuli soi.
(Aila Meriluoto)
Ihmisen elinpäivät ovat niinkuin ruoho,
hän kukoistaa niinkuin kukkanen kedolla.
Kun tuuli käy hänen ylitsensä,
ei häntä enää ole.
(Psalmi 103)
Jokainen yksinään
maan sydämellä
auringonsäteen lävistämänä:
ja äkkiä on ilta.
(Salvatore Quasimodo)
Jäähyväisten hetkellä
käy suru myrskynä sisällämme.
Tuulen pauhussa kaipauksemme tuska,
sateen raskaassa juoksussa
kyyneltemme virta.
Kunnes taipuu tuuli
lempeäksi kuiskaukseksi,
sammuu sade pisaroiksi seiteille
ja solisee myrskyn voima
kirkkaana purona.
Silloin kuljet kevein jaloin
tuonelan kostealla nurmella.
Täytät piinatut keuhkosi
syksyn kirpeydellä.
Ja kaukaa kuulemme kaikuna huutosi
Minä elän!
Kauneinta on hämärtyessä illoin.
Kaikki taivaan rakkaus on silloin
kerääntynyt valoon tummuvaan…
Laske rantaan, lempeä laine,
kumarru kaisla tuulinen.
Nuku, vesien syvä hiekka,
sinisty himerä pilvi.
Tuule hukkaan, tuuli uninen,
väsähdä värjyvä levä.
Hiilly, auringon iltasilmä,
kun salojen takana sataa.
Toisilla turuilla tuulet soi.
Laula laulua, öinen lintu,
itke ikäväni metsän syliin.
Pisarra maahan, illan kaste,
viihdytä, suon pehmeä villa.
Nukuta minua, tummuva nurmi,
keinuta uniin, koivikon latvus.
Laula laulua, harjun lintu,
kun salojen takana sataa.
Toisilla turuilla soitto soi.
(Iltalaulu, Satu Marttila)
Levoton on virta ja vierivä laine.
Meri yksin suuri ja meri ihanainen.
Nuku virta helmassa meren.
Tuuli se kulkee ja lentävi lehti.
Onnellinen on se, ken laaksohon ehti.
Nuku lehti helmassa laakson.
Päivä kun nousee, niin sammuvi tähti.
Ei se iäks sammu, ken elämästä lähti.
Nuku tähti helmassa päivän.
(Eino Leino)
Me olemme niin kuin uni
ja niin kuin ruoho maan,
joka aamulla puhkee kukkaan
ja ehtoolla leikataan.
(Mika Waltari)
Meri huokaa rantakiviin.
Veden yllä linnun lento aamuaurinkoon.
On muuton aika.
Niin kuin muuttolintusen tie
taivasta kohti matka vie.
(Hilja Haahti)
Niin lempeänä leviää hiljaisuus,
niin säteilevänä taivaan avaruus.
Nyt olen vapaa ja mukana tuulen,
saan kulkea rajoilla ajattomuuden.
Olen kimallus tähden, olen pilven lento,
olen kasteisen aamun pisara hento.
En ole poissa, vaan luoksenne saavun
mukana jokaisen nousevan aamun,
ja jokaisen tummuvan illan myötä
toivotan teille hyvää yötä.
Suru on se miten me
muistamme ilon.
Tummien puitten välistä pilkottaa
auringon valaiseman merenselän
kimaltavat kyyneleet.
Taivaan linnut, tuulet maan
seuraksesi sinne saat.
Kipua sä tunne et,
hiljaisuutta kuuntelet.
On kaipuuta, jota mitkään teot
eivät voi täyttää.
Ja on rakkautta, joka ei vaadi muuta
kuin sydämen hiljaisuutta.
Hauras hellä ihmissydän
uupui mielin väsynein.
Antoi hyvä päivä tietä,
kantoi kotiin eksyneen.
Jossain
kirkkauden maassa kuljen.
Taakka harteita ei paina,
se on poissa.
Kukkaportin avaan,
suljen.
Hengittelen ilmaa kevyttä kuin tuuli.
Joka puu on ystäväni hymyhuuli.
Itkenkö?
Enhän toki - ihanassa maassa.
(Jossain, Einari Vuorela)
Kaikk´ on niin hiljaa mun ympärilläin,
kaikk´ on niin hellää ja hyvää.
Kukat suuret mun aukeevat sydämessäin
ja tuoksuvat rauhaa syvää.
(Eino Leino)
Kun kerran viimeisen suljen
nämä silmäni unista maan,
yhä ylemmäs silloinko kuljen,
yhä kauemmas nähdäkö saan.
(Yrjö Jylhä)
Murheeseen lohtua tuo
muistosi kaunis ja valoisa.
Nuku hyvin,
sydämissämme on asuntosi.
Nyt nukut ikiunta,
rauhallista, tuskatonta.
Näin aukeaa portti viimeinen
valoon ja lauluun lintujen.
Olen polkuni päässä, tuhansista erään
ja niitä on täynnä maa.
On viileä ilta, eräs päivä on mennyt,
on painunut metsien taa.
(Aila Meriluoto)
On hiljainen taivaanranta,
eikä lintujen laulu soi.
Ei kuoleman tarkoitusta
aina ymmärtää voi.
Sinut saatoin rannalle ihanan maan,
jään sinua kyynelin kaipaamaan.
