Muistovärssyjä yhteisistä muistoista

Kun muistelemme yhteisiä teitä,

kuinka sä ahkeroit, rakastit meitä.

Ei kaipuuta sanat, kukkaset peitä,

on sydän, silmät täynnä kyyneleitä.

Hetket hiljaiset jälkeesi jäivät

kullaten muistojen kirkkaimmat päivät.

Hyvän ihmisen muisto

miten mieltä se lämmittää.

Miten aina sen soinnusta sieluun

sävel pieni soimaan jää.

Kauniina nauhana vuosien päivät

helmenä jokainen muistoksi jäivät.

Elämän päivien ketju on kallis,

helmist´ ei yhdenkään kadota sallis.

Kauniit muistot eivät koskaan kuole,

eivätkä milloinkaan jätä yksin.

Kauniit muistot laskeutuvat

veden tyyneen kalvoon.

On hetki illan ja hiljaisuuden.

Kuin tuulen henkäys on elo tää,

vain muistot kauniit jälkeen jää.

Muistoista aika rakentaa lohdutuksen.

Murtuu elon siteet, kaikki häviää.

Muistojen kauniit kiteet

vain pysyviksi jää.

Niin äkkiä voi eron hetki tulla,

hetkellä jota ei voi aavistaa.

Jää muisto meille elämän,

jää rakkaus kiitollisuus.

Niin aikaa mennyttä katselen

ja polkua yhteistä muistelen.

Oli kukkia varrella polun sen,

ilon, onnen sekä myös murheiden.

Niistä kaikista sidon seppeleen,

rakas, sinua kiittäen, kaivaten.

Oli päiviä kauniita onnellisia,

oli päiviä tuskan täyttämiä.

Kaikki ne muistoissa yhteen liitän,

sinua kaivaten kaikesta kiitän.

Päivä kun nousi, niin sammui tähti,

mukaan sen rakkaamme lähti.

Muiston kauniin jälkeensä jätti.

Rakas ystävä

ei koskaan kuole.

Hän elää ajatuksissamme,

sydämissämme, muistoissamme.

Surun kyynelten

lävitse loistavat

onnellisten muistojen

kultaiset säteet.

Vaan ylitse kaikkien kyynelten,

tuhat muistoa meitä lohduttaa.

Ne tallessa päivien menneiden

- tuhat muistoa kultaakin kalliimpaa.

Kulje kerallamme, voimanlähteenä lähellä.

Elä muistoissa mukanamme,

sävelinä sielussamme.

Elämämme enkelinä,

taivaan veräjän takana.