Muita muistovärssyjä

136. Aurinko laskee,
jo pitenee varjot,
aika on eron ja jäähyväisten.
Poissa on ystävä kallehin.
(Kari Rydman)

137. En voi sua syleillä, en edes puhua,
kosketella kasvojasi käsin sähköisin.
Mutta aina kun näet meren yllä sumua,
muista, että se on silmistäni lähtöisin.
(Aulikki Oksanen)

138. Me emme itke niitä päiviä,
jotka ovat myötäsi menneet,
vaan olemme onnellisia,
että ne päivät ovat olleet.

139. Jokainen eron hetki voi olla viimeinen,
jokainen hyvästijättö ikuinen.

140. Joku elää elämänsä päivän kerrallaan,
toinen koko elämänsä yhtenä päivänä,
kolmas taas koko elämänsä samaa päivää.
Sinä elät joka päivä, sydämissämme.

141. Jäi jälkeesi kaipuu,
jäi sanaton suru.

142. Kuolema ei ole runo.
Se on kolmesataa metriä
loivaa ylämäkeä, rautaportista sisään,
hiekkakäytävää, ja sitten vasemmalle.
Sen osaisi unissaan, sen osaa,
avuttomuuden, joka palaa kynttilänliekillä.
(Juha Vakkuri)

143. Luotamme olet poissa,
mutta et sydämistämme.

144. Me elämme rakastaessamme,
kun toisen ihmisen elämä
koskettaa meitäkin,
kun olemme vastuussa ja osallistumme.
Me elämme rakastaessamme ja
luodessamme, toivoessamme,
kärsiessämme ja iloitessamme.
Jos vaalit elämää itsessäsi,
annat sen muillekin.
Jos annat sen muille,
se palautuu takaisin itsellesi,
sillä elämä, kuten rakkauskaan ei voi
kukoistaa oman kynnyksensä sisäpuolella,
vaan uusiutuu antaessaan itsensä pois.
Elämä kasvaa sitä mukaa kuin sitä
kulutetaan.
(Frederick Buechner)

145. Me emme mene taivaisiin,
me emme mene maan multiin,
vaan muutamme rakkaittemme sydämiin
ja katsomme sieltä maailmaa.

146. On ikävää, jota ei voi ilmaista.

147. Murheeseen on kätketty
toivo tulevista päivistä.

148. Nyt on laiva tullut ja Sinun täytyy lähteä,
ja meidän rakkautemme ei voi sitoa Sinua,
eikä tuskamme pidättää Sinua.
(Kahlil Gibran)

149. Paljotkin sanat menettävät voimansa.
Parempi pysytellä siinä,
mikä on sydämessä.

150. Silmät alasluotuina,
ripsillä kyyneleet -
suru ikimuistoinen
etten mistään löydä
lohdutuksen sanaa.
(Lassi Nummi)

151. Syliini painoin,
hellästi saatoin.
Kättäsi puristin,
silmäsi suljin.
Rakkaani,
olet aina sydämessäni.

152. Tule luoksemme unissa illoin,
kun ikävä meillä on.
Pidä kädestä meitä silloin,
kun kaipuu on lohduton.

153. Unen purppurasiltaa pitkin luokseni tule,
kun kaipuu on lohduton.
Pidä kädestä kiinni silloin,
kun minulla vaikeaa on.
- Ja luokses kun tulen
- milloin?
Ole minua vastassa silloin.

154. Älä salpaa surua luotasi,
kun kaarisiltaa teet;
ei mikään kimalla kauniimmin
kuin puhtaat kyyneleet.

155. Älä unohda silmää kyyneltyvää,
älä sydäntä kaipaavaa.
Sillä merikin myrskyinen levätä saa,
mutta kaipaava sydän ei milloinkaan.

156. Tulen muistamaan sinut aina.
Jäit asumaan sydämeen.
Ja surunkin keskellä toivon,
me tapaamme uudelleen.

157. Illassa säihkyy jo aamu,
sädehtii päättymätön päivä.

158. Elämässä on pakko luopua
sekä vähästä että paljosta.
Mutta lopuksi on jäljellä
vain jäähyväiset.

159. Näkemiin, rakkaani
maailman tuuliin
Rakkaani näkemiin,
lennäthän uniini.
Hautaan sinut muistojen metsiin
ja peitän tähtisumuihin.
Kun sinä astut läpi vuosisatojen.
Piirrän nimes vuorenhuippuihin
ja kerron muuttolinnuille.
Enkä viereltäni löydä sinua.
Näkemiin rakkaani
viimeiseen aamuun
rakkaani näkemiin,
hiljaisille niityille.