Hengelliset muistovärssyt

1.Ei auttanut apu ihmisten,
ei rakkaus, rukous läheisten.
Olit toivossa päästä
viel´ kotihin kerran,
mutt´ matkasi johti
luo taivahan Herran.

2. Ei Häntä, jolta tähdet radan saa,
voi ihmisajatukset taivuttaa.
(Saima Harmaja)

3. Emme arvanneet aamuna kesäisen,
että on päiväsi viimeinen.
On Luojan kädessä ihmisen tie,
hän matkamme määrää
ja perille vie.

4. Eräänä yönä näin unta,
että kuljin merenrannalla Herran kanssa.
Taivaalla välkehti kuvia elämästäni.
Huomasin, että niissä kaikissa
oli jalanjälkiä hiekassa.
Joskus jälkiä oli kahdet,
joskus vain yhdet.
Elämäni vaikeissa kohdissa näin
vain yhdet jalanjäljet ja sanoin:
"Herra, Sinä lupasit kulkea aina kanssani.
Mikset ollut rinnallani
kun tarvitsin Sinua kipeimmin."
Herra vastasi: "Niissä kohdissa,
joissa olet nähnyt vain yhdet jalanjäljet,
lapseni, minä kannoin Sinua."
(Ann Landers)

5. Herra anna meille tyyneyttä
hyväksyä asiat,
joita emme voi muuttaa.

6. Herra on antanut meille elämän.
Hänen kädessään
on myös lähtömme hetki.

7. Herra on minun paimeneni,
ei minulta mitään puutu.

8. Herra, sinun kämmenelläsi on
väsyneen hyvä levätä ikuisesta ikuiseen.

9. Herra, Sinä katsot ajan
milloin väsynyt levon saa.

10. Hyvyyden voiman ihmeelliseen suojaan
olemme kaikki hiljaa kätketyt.
Me saamme luottaa uskolliseen Luojaan,
yhdessä käydä uuteen aikaan nyt.

11. Hän, joka antaa surun,
antaa myös lohdutuksen.

12. Ihminen on kuin tuulen henkäys,
hänen päivänsä kuin pakeneva varjo.
(Ps. 144:4)

13. Ikirauhan kutsu kulki,
tuuti uneen uupuneen.
Taivaan Isä hiljaa sulki
silmät siskon väsyneen.

14. Ilta on tullut, Luojani,
armias ole suojani.

15. Jumala ei koskaan sulje ovea
aukaisematta toista.

16. Jumalan kämmenellä
ei pelkää ihminen.
Jumalan kämmenellä
ei kukaan ole turvaton.

17. Jumala näyttää minulle tien sumusta
auringon sädehtivän kehrän luo.
(Edith Södergran)

18. Jätti jäljen ihanan,
kaaren kauniin, loistavan,
lensi syliin Jumalan.

19. Kaikella on aikansa,
mutta ihminen ei tunne
Jumalan asettamia aikoja.

20. Katsoi Herra ajan täyttyneen,
kutsui luokseen väsyneen.

21. Kaunis on kuunnella
kutsua Luojan,
nukkua pois, kun jo uupunut on.

22. Kevyesti kuin perhonen
laskeutuu kukkaan,
kevyesti laskeutui Luojan käsi
ja pyyhki pois tuskan.

23. Kätes voimakas turvaksi anna,
kun uuvun, nosta ja kanna,
ikirauhaan kerran vie.

24. Levolle laske Luojani,
armias ole suojani.

25. Luoja kauan valmisti viljaa
vuosi vuodelta verkalleen.
Nyt enkelit kypsän lyhteen
vei elämän Herralleen.

26. Luoja päättää päivistämme,
tietää, tuntee elämämme.
Antaa rauhan, levon suo,
jokaisen hän kutsuu luo.

27. Minun päiväni olivat jo kirjoitetut
kaikki sinun kirjaasi,
ennen kuin ainoakaan niistä oli tullut.
(Ps. 139: 16-)

28. Minä olen ylösnousemus ja elämä,
joka uskoo minuun,
hän elää vaikka olisi kuollut.

29. Mitä tummempi taivas,
sitä kirkkaammat tähdet.
Mitä suurempi suru,
sitä lähempänä Jumala.

30. Niin hiljaa enkeli kulkua johti
elon virran valkeita rantoja kohti.

31. Niin lyhyt askel
ajasta ikuisuuteen,
niin kapea raja
välillä taivaan ja maan.

32. Nuku unta nyt tyyntä ja lempeää,
lepää Jumalan kämmenellä.

33. Oi Herra, sä korkeaan kirkkautees
meidän uupunut rakkaamme vie.

34. Oi taivaan Isä rakkahin
lepo lempeä hänelle anna,
käsivarsin hellin ja turvallisin
ikirauhaan luoksesi kanna.

35. Olinpa vähällä antaa surulle vallan
ja kysellä: miksi, voi miksi?
Samassa silmäni näkivät:
Taivahan Taatto Sinua portilla halasi,
tervetulleeksi toivotti kotiin:
"Käyhän peremmälle, tässä jo kerroin
Sinun tulevan tänään. Katso tuonne!
Tuo joukko on tullut Sinua vastaan."
Näin kuinka liityit riemuiten
edellä menneiden joukkoon.
Ja minä olin vähällä antaa surulle vallan.
(Marja Rautiainen)

36. On aika silmät sulkea
ja lepoon painaa pää.
Herran käsi siunaava
sun otsallesi jää.

37. On arvaamaton elon retki,
ei tiedä mitä huomispäivä tuo.
Ei ole tiedossamme lähdön hetki,
on tyydyttävä mitä Herra suo.

38. On Jumalan kädessä ihmisen tie,
Hän matkamme määrää ja perille vie.

39. On kaikki Jumalaa: Kun haihdut tuuliin,
taas mereen tuovat sinut tuulispäät.

40. On kädessä kulku kohtalon.
Tahtosi, Isä, tapahtukoon.

41. On luonain Hän, kun jätän tämän maan
ja Isän kotiin mä muutan ihanaan.

42. On lähdön hetki saapuva,
se kaikki kohtaa kerran.
Vaan milloin, millä tavalla,
se tiedossa on Herran.

43. On pursi irronnut maan laiturista,
vie virrat kuulaat kohti Jumalaa.

44. Samoin kuin olette osalliset
kärsimyksistä,
samoin olette osalliset myöskin
lohdutuksesta.
(2. Kor. 1:7)

45. Sinessä lintu liitää - pilviä tuuli tuo
kera kaipausten - kiitosten siivin,
siirrymme Jumalan luo.

46. Sinua, Herra, kiitän elämästä,
päivistä menneistä ja myöskin tästä.
On kädessä kulku kohtalon.

47. Soi hiljaa surun kannel.
Niin pieni eessä Luojan
on täällä ihminen.

48. Soi temppelin kellot hiljaa,
Elon Herra on niittänyt viljaa,
surun tuonut on tullessaan.

49. Sun suojassasi, Jumala,
mä olen aina turvassa.
Yöllä sekä päivällä
sä olet aina lähellä.

50. Suojaavat siipes, Jeesus,
mun päälleni levitä.

51. Suuri oppaamme tuntevi kyllä
joka ikisen askeleen.
Hänen kätensä meillä on yllä,
kun kutsuvi kirkkauteen.

52. Viheriäisille niityille Hän
vie minut lepäämään.
(Ps. 23:2)

53. Taivaan enkelten kyliin
sinut luotamme lähetettiin.
Pyhän Jumalan suureen syliin,
käsiin helliin ja rakastaviin.

54. Ylitse elämän,
ohi kuoleman rajan,
Jumala vienyt on vaeltajan.